Puristuslujuus on suurin puristusjännitys, jonka näyte voi kestää puristustestin aikana, kunnes se murtuu (hauraat materiaalit) tai myöten (ei--hauraat materiaalit).
Puristuslujuus, joka on merkitty σbc:llä, viittaa murtolujuuteen käytetyn puristusvoiman vaikutuksesta.
Laskelmissa käytetty pinta-ala on näytteen alkuperäinen poikkileikkaus{0}}. Tapauksissa, joissa ei ole selvää myötörajaa, se voidaan määrittää käyttämällä puristusjännitystä ennalta-asetetun myötörajan kohdalla. Puristuslujuus on myös tärkeä mekaaninen suuruus, joka luonnehtii materiaalin kykyä kestää puristuskuormia vaurioitta.
Kiven suurimman puristuslujuuden mittaus suoritetaan yleensä kiinteässä laboratoriossa käyttämällä erityistä hydraulipuristinta, jonka teho on 10-100 tonnia tai enemmän testinäytteen murskaamiseen. Kiven puristuslujuuden testaamiseksi näyte tulee tehdä kuutio- tai lieriömäiseksi ja sen mitat vaihtelevat kalliotyypistä riippuen.
